Toivoin, että joskus saisin toimia kantasolujen luovuttajana, mutta ajattelin, että kantasolut auttaisivat jotakuta muuta. Voisin antaa pienen, mutta arvokkaan lahjan sitä tarvitsevalle. Nyt se olenkin minä.
Kantasolut pyritään keräämään verenkierrosta ja sitä varten sain viime hoitojaksolla sytostaatticocktailin, jonka vaikutus on mahdollisimman yhtäaikainen. "Haluamme, että vaikutus on oikein 💪💪💪", kuten lääkäri asian muotoili 😀. Olen myös piikittänyt nyt kotona toipumisjaksolla päivittäin tupla-annoksen kasvutekijää. Kasvutekijä saa luuytimen tuottamaan enemmän kantasoluja ja kun ne lisääntyvät luuytimessä, niin niitä alkaa siirtyä verenkiertoon. Tavoitteena on siis mobilisoida kantasoluja. Keräys tapahtuu kaulalle laitettavan keskuslaskimokatetrin ja soluseparaattorin avulla ja se kestää yleensä 5-6 tuntia kerrallaan. Keräystä tehdään kunnes kantasoluja on saatu tarpeeksi, yleensä 2-3 päivää. Ensi viikolla on siis tiedossa pitkäkestoista pedillä pötköttelyä, mutta toisaalta sellaista se on ollut hoitojaksoilla muutenkin.
Jos kantasoluja ei pystytä keräämään verenkierrosta, niin sitten niitä kerätään luuytimestä. Joskus käy niinkin, ettei kantasoluja saada kerättyä lainkaan. Päivitän tänne kuinka kävi.
Tämä kappale lisätty 21.3.:
Hyvin kävi! Keskuslaskimokatetri (CVK) laitettiin kaulaani heräämössä paikallispuudutuksessa. Toiminta heräämössä oli vaikuttavan tehokasta ja saumatonta. Alueen puhdistus ja peittely, puudutus, pisto, paikalleen tuuppaus, ompeleilla paikalleen kiinnitys, voilà! Sain koko ajan tietää mitä tapahtuu. Homma oli ohi ehkä vartissa.
Kantasoluja päästiin keräämään, kun verikokeessa näkyi riittävästi kantasoluja (CD34+) siirtyneen verenkiertooni eli tiistaina.
Kantasolujen keruuseenkin siirryin toisaalle. Kuljettaja nouti minut aamulla pyörätuolilla osastolta ja vei Meilahden sairaala-alueen sokkeloisia luolia pitkin hematologiselle. Sain kalkkitabletteja, koska keruu kuluttaa sitä. Lääkärin annettua luvan hoitaja yhdisti soluseparaattorin kaulassani olevaan katetriin ja sitten kone laitettiin hurisemaan. Kierrosten kasvaessa ääni muistuttaa helikopteria ja solujen erottelun aikana kone muistuttaa mekaanista naksuttelevaa myllyä, jossa rattaat pyörivät ja veri virtaa kammioihin.
Kantasoluja sisältävä verivalmistepussi täyttyi pikkuhiljaa. Muu veri palautettiin minuun toista letkua pitkin. Keruun aikana saa liikkua letkujen mitan sallimissa rajoissa. Kun keruu ja veripussi oli valmis siitä otettiin näyte ja loput pakattiin kylmälaukkuun ja tilattiin kuljetus pakkaseen. Solut säteilytetään sen varalta ettei mukaan ole päässyt livahtamaan syöpäsoluja.
Kantasolujen keruu onnistui kaiken kaikkiaan paremmin ja helpommin kuin osasin edes toivoa. Lähes koko tavoitteena ollut määrä saatiin kerättyä kerralla, mutta jotta soluja on varmasti tarpeeksi, niin seuraavana päivänä jatkettiin vielä lyhyellä keruulla.
Nyt on pakkasessa kantasolujani useassa pussissa odottamassa hetkeä, jolloin tarvitsen niitä takaisin.
Mitäs sitten tapahtuu?
Kantasoluni pakastetaan ja saan ne takaisin tulevalla intensiivijaksolla. Intensiivijaksolla annettavat korkeat annokset solunsalpaajia lamaannuttavat luuytimeni ja siitä seuraavat noin 7-10 päivää verisolujeni määrä on olematon. Jotta nollasoluvaiheesta päästään eroon saan verivalmisteita ja kantasoluni takaisin. Intensiivijakson pointti on siis korkea-annoksiset sytostaatit, jotta syöpäni varmasti saadaan häädettyä. Korkea-annos on elimistölle normaaleja sytostaattihoitoja raskaampi (ja penteleen raskaitahan hoidot ovat olleet jo nyt...) ja se sisältää monenlaisten komplikaatioiden riskin. Haittavaikutusten vähentämiseksi korkea-annoksista hoitoa pitää tukea kantasolusiirrolla. Minulla siirto on autologinen eli toimin sekä elimen luovuttajana että vastaanottajana. Koska kyse on tosiaan elimensiirrosta, niin minun piti allekirjoittaa erinäisiä lupalappuja hoitoihin myöntymisen yhteydessä.
Jos oisin kone, niin tää ois vähän niinku luuytimen reboot 😁. Aikamoista mihin sitä pieni ihminen joutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!