Viestittelin kaverin kanssa ja puheeksi tuli kuinka voi olla vaikeaa uskaltaa olla yhteydessä sairastuneeseen, kun ei oikein tiedä mitä sanoa. Keskustelusta inspiroituneena kirjoitan omia hajatelmiani aiheesta:
Kysy vaan!
Uskallanko kysyä, kun ei olla ihan läheisiä? Sairastunut on oman sairautensa ja vointinsa (kokemus-)asiantuntija, joten kun jokin mietityttää, niin kysy mieluiten suoraan. Aikuisten kannattaisi ottaa lapsilta mallia ja oppia kysymään heti, avoimesti ja uteliaasti, eikä kursailla voiko jotain kysyä. Jos sairastunut ei jostain syystä halua vastata, niin hän kyllä sanoo ettei vastaa. Yleensä sairastuneet kuitenkin mielellään kertovat tilanteestaan. Vakava sairastuminen valtaa mielen ja mullistaa elämää niin merkittävissä määrin, että mistäpä muustakaan sitä puhuisi. 😚Älä oleta toisen puolesta
Tavanomainen erhe on olettaa toisen puolesta asioita. "Ei se Mari nyt voi/ehdi/halua/pysty, koska hänellä on syöpä" -ajattelu vie minulta päätösvallan omista asioistani. Älä oleta toisen puolesta on hyvä elämänohje ihan kaikkiin ihmisten moninaisuuteen liittyviin kohtaamisiin, ja pätee hyvin myös sairastuneisiin. Anna sairastuneen itse kertoa ja päättää mitä hän voi tai ei voi tehdä tai mihin hän halua lähteä mukaan ja mihin ei. Älä oleta toisen puolesta ja siten rajoita hänen mahdollisuuksiaan osallistua.
Sairastuminen ei tee helposti särkyväksi
Väitän, että vakava sairaus tai muu kolhu elämässä ennemminkin vahvistaa ja antaa valmiuksia kohdata vaikeita asioita, kuin että sairastunutta pitäisi jotenkin suojella ikäviltä uutisilta. Etenkin vanhusten kohdalla usein kuulen sanottavan, ettei hänelle haluta kertoa ikävää asiaa x. Tämä on minusta vähän höpöä. Pitkän elämän eläneiden elämänkokemuksesta voi saada hyvää oppia haasteiden mittasuhteista ja ratkaisutavoista, kunhan kuuntelee tarkalla korvalla ja antaa heille mahdollisuuden kertoa. Sairastuneelta tai ikääntyneeltä asioiden pimittäminen on epäreilua: jos asia eskaloituu ja on myöhemmin kuitenkin pakko kertoa, niin sairastunut joutuu kohtaamaan lopputuleman vielä dramaattisemmin ja yllättäen, sekä menettää mahdollisuuden saada käsitellä asiaa ajan kanssa.
Sairastunutta ei tarvitse pelätä
Vakavat sairaudet eivät yleensä ole tarttuvia ja sairastunut on ihan se sama henkilö, joka hän oli ennen sairastumistaan. Sinun ei tarvitse muuttaa tapaasi kohdella häntä tai varoa sanojasi sairastumisen vuoksi - ystävällisyys ja hyvät käytöstavat tietty lähtötasona. Huumori on edelleen sallittua, sellainen pikimusta ja sairauteen liittyväkin. Arkiset asiat kuuluvat sairastuneellekin ja pitävät kiinni normaalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!