Yksivuotiaan terveys, kuormittuneisuudesta sekä paljon numeroita

Kantasolujen palautuspäivä 16.4.2021 oli uuden elämäni päivä numero nolla. Tuosta päivästä lähtien 4 kk välein olen käynyt syöpäkontrolleissa. Nyt yksivuotispäiväni tiimoilla tutkimuksia oli perusteellisemmin eli labrojen lisäksi kävin pään magneettikuvauksessa ja koko vartalon tietokonetomografiakuvauksessa.

Kummallisesti aina ennen kontrollia alkaa jännittää. Mitään syytä pelätä ei oikeastaan ole, koska jos jotakin ilmenee, niin sekin olisi hyvä juttu, koska vasta etäpesäkkeen tms. löytymisen jälkeen uusiutuminen voidaan pysäyttää ja hoitaa. Ongelma ei poistu, jos siltä sulkee silmät. Ongelman tunnistaminen mahdollistaa sen korjaamisen ja täsmälliset hoidot. 

Ennen kontrollia omat kehotuntemukset myös mietityttävät. Näkökenttäni alakulmassa välkkyi pienen hetken ollessani viikko sitten RSO:n konsertissa ja pelästyin että hui, taasko mennään. Aivosyöpäni oireena oli näköhäiriö, mutta näköhäiriöiden syitä on paljon muitakin. Välkkyminen näytti rikkinäiseltä valaisimelta, joten sekin on mahdollinen ja arkinen selitys, mutta säikäytetty ihmismieli etsii mieluiten itseään koskettavan ja pahaenteisimmän syyn.

Tänä aamuna lääkäri soitti yksivuotistarkastuksen tuloksista. Veriarvot ovat "jopa viime kertaista paremmat" ja kuvissa ei näy mitään syöpään tai muuhunkaan viittaavaa. Olin käynyt kurkkimassa labratuloksia Maisasta ja kuvien lausuntoja Kannasta jo etukäteen, joten tiesin odottaa hyviä uutisia. Silti hiipi lämmin hyvä mieli ja onnellisuus lääkärin kanssa keskustellessa. Sellainen "ihanaa olla elossa"-fiilis. On mahtavaa olla terve! 

Terveyttään ei arvosta, ennen kuin sen menettää. Osallistuin muutama vuosi sitten monikulttuurisen kohtaamisen koulutukseen, jossa priorisoimme arvoja. Suomalaista hyvinvoivaa osallistujajoukkoa yhdisti se, että arvoina mm. turvallisuus ja terveys jäivät kaikilla hännille. Nostin jo silloin keskusteluun, kuinka tilannekohtaista näidenkin arvojen arvottaminen on. Kun elämässä turvallisuuskysymykset, raha-, koti- tai terveysasiat soljuvat niin hyvin, ettei niitä tarvitse edes ajatella, ei niitä myöskään huomaa arvostaa. Kun naapuri sotii ja oma tai läheisen terveys sortuu, nousee asioiden merkityksellisyys huomattavasti. 

Olen siis terve. Viime postauksen jälkeen olen kuitenkin ravannut lääkärissä tiuhaan. 

Syksyllä huolestuin huonokuuloisuudesta. Sain ilon tulla yllätetyksi yllätyssynttäreillä, mutta hälyisässä ravintolassa kuulin muiden puhetta erittäin heikosti. Kuulotutkimus osoitti oikeassa korvassa selkeän kuulonaleneman, mutta lääkärin mukaan syksyisen huonokuuloisuuden syy oli aivoissa ja niiden kuormituksessa eikä korvissa. Olen vielä lokakuussa ollut aivoja pöhöttäneen syövän ja raskaiden syöpähoitojen jälkeisessä aivosumussa niin rankasti, että aivoparkani eivät ole pystyneet käsittelemään edes ääntä siten, että illalla väsyneenä, usean puhujan ristitulessa ja ravintolan taustamelussa olisin pystynyt kunnolla erottamaan ja käsittämään puhetta. Oho! Tämän ymmärtäminen sai miettimään kuinka täyspäisenä (tai siis heikkopäisenä) olen muutenkaan toiminut viime vuonna (tai mitenkäs nyt, jaiks!). 

Stressi ja kuormitus saattoi olla laukaisevana tekijänä myös vyöruusussa, joka puhkesi helmikuussa. Luulin ensin, että loukkasin lonkkani lumimyräkän jälkeisissä lumitöissä, mutta muutaman päivän jälkeen särky sai seurakseen punaiset pilkut ja vesikellot. Vyöruusu kesti kivuliaana kuusi viikkoa, joten en suosittele sitä kenellekään. Kantasolusiirron jälkeen immuniteettini on heikko ja olen altis pöpöille. Koronan olen onneksi sentään pystynyt välttämään (kop kop). 

Kuriositeettina joitakin tunnuslukuja lymfoomamatkastani:

• 1 leikkaus
• 4 eri sytostaattia tiputuksena
• 1 kantasolujen keruu ja palautus
• 9 vuodeosastohoitojaksoa
• 47 vuodeosastohoitopäivää
• 6 poliklinikkakäyntiä
• 22 erillistä labrakäyntiä
• ainakin 12 puhelua HUS:ista
• ainakin 9 HUS:in eri yksikköä/osastoa
• 4 röntgenkuvausta
• ainakin 7 TT-kuvausta
• ainakin 1 PET-kuvaus
• ainakin 4 MRI-kuvausta
• ainakin 6 EKG:ta
• ainakin 24 kanyyliä
• 2 CVK ja PICC -katetria
• ainakin 15 eri lääkettä
• ainakin 800 pilleriä
• ainakin 60 ruisketta
• ainakin 250 silmätippaa
• 1 parantuminen :)

Sairastelun lisäksi olen onneksi muistanut myös elää vahvasti. Syövän jälkeistä elämääni numeroina:

• 22 museokäyntiä
• 12 teatteria tai leffaa
• 17 konserttia
• 40 ryhmäliikuntakertaa
• 15 kurssia, luentoa tai webinaaria

Nämä siis kaikki muut livenä paitsi webinaarit. Aika hyvin huomioiden, että ennen syyskuuta en tehnyt oikeastaan muuta kuin toivuin ja välillä on ollut pitkiä koronataukoja kaikesta.

Samaan syssyyn numeroita tästä blogista (6.4.2022 luvut):

• Eniten lukijoita saanut postaus: 774 lukijaa 
• Keskimäärin lukijoita noin 300 per postaus
• Pienimmän lukijamäärän saanut sivu 130 lukijaa

Kiitos, kun olette lukeneet ja siten jakaneet kokemustani. Ei ole tarvinnut taapertaa yksin.

Jatkosta:

Olen terve, kunnes toisin todistetaan. Kontrollit jatkuvat 4 kk välein.