Onnen avaimia

Kävin tänään syöpäklinikalla lääkärintarkastuksessa. Syöpäkontrolleja on kahden ensimmäisen vuoden ajan 3 kertaa vuodessa ja nyt vuorossa oli 16 kk tarkastus. Tälläkin kertaa, kuten aiemminkin, mitään uusiutumiseen viittaavaa ei löytynyt: remissiossa ollaan. Kippis sille! Tällä kertaa, aiemmista poiketen, en jännittänyt etukäteen lainkaan, enkä murehtinut tuloksia. Kippis sillekin! 

Alan uskoa, että olen terve. Sairaus ei enää vaikuta elämääni eikä syöpä enää väritä ajatteluani. Taustalla lymyilleet "en mä nyt voi", "en mä vielä uskalla" tai "mutta jos käykin kalpaten" -ajatukset ovat liuenneet pois. Tiedän, että edelleen on pieni mahdollisuus, että syöpä uusiutuu, mutta elämääni ja ajatuksiani syöpä ei enää täytä. 

Nyt pitää enää keksiä mitä teen loppuelämälläni. Olen elänyt hyvää elämää ja haluan jatkossakin elää vahvasti. Onnellisuuteni avaimia ovat myönteinen uteliaisuus uutta kohtaan, auttamisinnokkuus sekä arjen pienten ja kauniiden asioiden arvostaminen. Millainen soppa niistä syntyy?

Muutamia hajatuksia hyvästä elämästä ja onneni avaimista

Positiivinen uteliaisuus uutta kohtaan ja sopeutuminen muutokseen on mielestäni hyvän elämän kivijalka. Elämässä tulee väistämättä vastaan henkilökohtaisia ja läheisten elämään vaikuttavia äkillisiäkin kriisejä, joista huolimatta elämästä voi tehdä hyvää. Vaikka oma elämä sujuisi ilman suurempia kolauksia, silti yhteiskunta ja ympäristö muuttuvat kiihtyvään tahtiin. Muutos on jatkuvaa monella tasolla. Suhtautumalla muutoksiin suopeasti ja hyväntahtoisen uteliaasti, sopeutuminen sujuu varmasti vaivattomammin kuin vanhaan takertumalla ja tiukkaan siilipuolustukseen poteroitumalla. Muutoksessa on usein mukana asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta silloinkin voi valita millä asenteella ne kohtaa. En valinnut tai voinut vaikuttaa siihen, että sairastuin, mutta valitsin tavan, jolla sen kohtasin.

Toisten auttaminen antaa monin verroin enemmän kuin se vie, joten elämääni kuuluu varmasti jatkossakin monenlainen muiden tukeminen ja vapaaehtoistyö. Hyvien töiden tekeminen ei tunnu töiltä ollenkaan. Esimerkiksi ikävät kotityöt, joiden tekemistä vetkuttelee eikä millään saa aloitetuksi, sujuvat hujauksessa, kun saman homman tekee toiselle tai toisen apuna. Tutkimusten mukaan muiden auttaminen vapauttaa mielihyvähormoneja ja muiden onnellisuuden kohottaminen lisää omaa tyytyväisyyttä enemmän kuin oman onnellisuuden tavoittelu. Toinen helppo mielihyvähormonien kerrytyskikka on hymy. Hymyily kannattaa aina: Kun harmittaa, suupielien nostaminen väkinäiseenkin hymyyn välittää aivoille viestin mielihyvästä ja fiilis paranee. Kun hymyilet, hymy tarttuu ja siten lisäät onnellisuutta ympärillesikin. Muiden auttamiseen ja hymyilyyn liittyy empatiaa ja läsnäoloa. Hyvän elämän perustekijöitä nekin.

Hyvän elämän mausteita ovat ilahduttavat ja nautinnolliset pienet asiat, joita kannattaa ripotella runsain mitoin arkeen ja juhlaan. Minulle tällaisia asioita on esimerkiksi taide monessa muodossaan, mutta erityisesti sanoina ja sävelinä. Hyvä musiikki tai oivaltavat lauseet jäävät kutkuttavina mieleen ja valaisevat harmaata arkea. Parhaimmillaan elämys tuntuu kehossa ja jättää jäljen, jota muistellaan vuosikymmeniä. Arjen pieni nautinto voi olla myös vaikkapa kävely paljain jaloin nurmikolla tai varpaiden huljuttelu rantavedessä. Luonto on aarre ja yhtä aikaa energian ja rauhoittumisen lähde. Metsässä ja merellä mieli kevenee ja ajatukset kirkastuvat. Joutilas oleskelu luonnossa saa ajatukset ajelehtimaan uusille urille yleensä paremmin kuin jos asioita yrittää tietoisesti ratkoa. Marjastus ja sienestys lisäävät retkeen löytämisen iloa. Retkieväät ja riippumattoyö taivasalla ovat pettämätön tapa irrottautua arjesta. Hyvässä elämässä arkikin on juhlanmakuinen.

Minulle hyvään elämään liittyy välttämättömänä osana myös ymmärrys. Viihdyn, kun koen ymmärtäväni mitä tapahtuu ja miksi. Havainnoin tarkasti ja yritän oppia paremmin tulkitsemaan havaintojani sekä tuottamaan niistä oikeaa ymmärrystä. Partiolaisilla on muuten ihanteena "kehittää itseään ihmisenä". Minulle se tarkoittaa, että arkisissakin tilanteissa olen avoinna hoksaamaan kuinka voisi toimia aina vain pikkuisen paremmin. Opin etenkin itsestäni ja ihmisyydestä, joka päivä. Oppimiseen ja opittaviin asioihin liittyy armeliaisuus itselle. Hyvässä elämässä on tilaa kompuroinnille ja toheloinnille - juuri niistähän oppii eniten.

Hyvä elämä edellyttää välillä myös luopumista, jotta paremmalle tulee tilaa. Luopumisen haikeutta ja ein sanomisen vaikeutta helpottaa, kun osaa erottaa ns. uponneet kustannukset, jotka ovat rahaa, aikaa, vaivaa tms., joita ei enää voi saada takaisin. Tällaisia ovat esimerkiksi asian opetteluun ja tekemiseen kulunut aika, aiemmat hankinnat tai vaikkapa pitkään jatkunut perinne. Kun päätän mitä haluan tehdä jatkossa, siihen ei pidä vaikuttaa se, kuinka paljon aikaa tai vaivaa on kulunut aiemmin. Jos asia ei enää tunnu oikealta tai hyvältä, niin jokainen siihen kulutettu hetki tai pennonen vain lisää upotettuja kustannuksia ja siirtää parempaa elämää yhä kauemmas. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: hyvän elämän perusedellytys on riittävä lepo ja uni. Nyt vapaalla ollessani olen voinut nukkua ja herätä oman vuorokausirytmini mukaan ja se on lisännyt hyvinvointiani roimasti. Hyvän yöunen ansiosta voi elää hyvää elämää päivällä. Hyviä öitä meille kaikille!